Mikä on SONY Green Partner - SONY vihreä kumppani?

Sony nimeää toimittajat, jotka tekevät yhteistyötä ympäristöystävällisten tuotteiden tuotannossa, vihreiksi kumppaneiksi. Sony laati vuonna 2001 "Sonyn Green Partner -standardit" tavoitteenaan rohkaista toimittajia ottamaan käyttöön Green Partner -ympäristönhallintajärjestelmät.

LEMO on sitoutunut seuraamaan "vihreän kumppanin ympäristön laadun hyväksymisohjelmaa", jossa valvotut aineet kuvataan. Tämä asiakirja (SS-00259) ryhmitellään uudelleen REACH-, RoHS- ja muiden maiden kansallisiin määräyksiin.

Tämän sitoumuksen nojalla LEMO tarkastaa säännöllisesti kaikkien toimittajien, ICP-testit, tarkastukset, itsearvioinnin ja henkilöstön koulutuksen.

Yhteiset elementit ja tärkeimmät erot RoHS-direktiivin ja REACH: n välillä?

Yleisinä tekijöinä että RoHS sekä REACH rajoittavat aineiden käyttöä (käytön kieltäminen tai rajoittaminen), ja molemmat ovat ETA-alueella (Euroopan talousalueen maissa) sovellettavia eurooppalaisia ​​määräyksiä.

Tärkeimmistä eroista:

  • REACH sääntelee kaikkien aineiden elinkaarta kaikenlaisissa tuotteissa. RoHS-direktiivi sääntelee hyvin rajoitetun määrän aineiden käyttöä vain sähköisissä ja elektronisissa laitteissa.
  • Ainepitoisuuden rajoittamisen vertailuperuste: REACH -> osan painoprosenttia / RoHS -> painoprosenttia homogeenista materiaalia
Mikä on REACH-asetuksen 33 luku?

Luku 33:a vaaditaan, että jokainen  EU: n tavaran toimittaja on toimitettava asiakkaalle riittävät tiedot esineen turvallisen käytön mahdollistamiseksi joka sisältää SVHC-yhdisteitä yli 0,1 painoprosentin raja-arvon

Mikä on ehdokasluettelo?

REACH: n mukaan markkinoiden vaarallisimmat aineet lisätään vähitellen ”ehdokasluetteloon” kutsuttuun luetteloon niiden käytön asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi ja turvallisempien vaihtoehtojen löytämiseksi mahdollisimman pian. Tämän luettelon aineita kutsutaan ”Substances of Very High Concern” (SVHC).

Oikeudellisesti mikään ei estä sitä, että näitä aineita olisi tuotteessa, mutta molekyylin nimen ja suojaamismenetelmän siitä on ilmoitettava 45 päivän kuluessa asiakkaan pyynnön vastaanottamisesta.

Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) julkaisee SVHC-luettelon verkkosivustollaan (http://echa.europa.eu/web/guest/candidate-list-table).

Mikä on homogeeninen materiaali?

Homogeeninen materiaali on joko materiaalia, jonka koko koostumus on tasainen koko, tai materiaalia, joka koostuu materiaalien yhdistelmästä, jota ei voida hajottaa tai jakaa eri materiaaleiksi mekaanisin toimin, kuten ruuvaamalla, leikkaamalla, murskaamalla, hiomalla tai hankaamalla.

Mitkä ovat maksimipitoisuusarvot (MCV:n)?

Suurimmat pitoisuusarvot (MCV) ovat Euroopan komission asettamat rajat jokaiselle RoHS-rajoitetulle aineelle. Rajoitukset koskevat kutakin tuotteen muodostavaa "homogeenista materiaalia".

MCV: t ovat seuraavat: korkeintaan 0,1 painoprosenttia Pb: lle, Hg: lle, Cr6 +: lle, PBB: lle, PBDE: lle ja ftalaateille, Cd: n enimmäisarvo 0,01 painoprosenttia

Mitkä ovat RoHS-direktiivin mukaiset rajoitetut aineet?

RoHS-direktiivin mukaan rajoitetut aineet ovat lyijy (Pb), elohopea (Hg), kadmium (Cd), kuusiarvoinen kromi (Cr6 +), monibromifenyylifenyylit (PBB), polybrominoidut difenyylieetterit (PBDE) ja neljä erilaista ftalaattia (DEHP, BBP, BBP) , DIBP).

Voiko LEMO antaa aineellisia ilmoituksia?

Sisällön ja muotoilupyyntölomakkeiden suurten erojen vuoksi LEMO otti käyttöön omat lomakkeensa vastauksena sääntelyä koskeviin tietopyyntöihin. LEMO voi toimittaa pyynnöstä materiaalilmoitukset LEMO-malliin tietyille tuotteille. Ole hyvä ja lähetä pyyntösi tavallisella viestintäkanavallasi (tytäryhtiö, jakelija).

Onko LEMO-tuotteissa SVHC-aineita?

Lyijy on pronssi-, kupariseosten ja juotosseosten komponentti. Tätä ainetta voi esiintyä tuotteissamme pitoisuuksina, jotka ovat yli 0,1 painoprosenttia (sovellukset, joihin sovelletaan EU: n RoHS 2 -vapautuksia).

LEMO on sitoutunut vähentämään tai poistamaan tunnistetut SVHC-aineet aina kun se on mahdollista ja toimittamaan riittävät tiedot aineen turvallisen käytön mahdollistamiseksi.

Mikä on REACH?

Joulukuussa 2006 annettu eurooppalainen asetus N: o 1907/2006, jolla luodaan yhtenäinen integroitu järjestelmä kemiallisten aineiden rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoituksia varten Euroopan unionissa. Se koskee kaikkia toimialoja.

Voiko LEMO toimittaa COC RoHS: n?

Sisällön ja muotoilupyyntölomakkeiden suurten erojen vuoksi LEMO otti käyttöön omat lomakkeensa vastauksena sääntelyä koskeviin tietopyyntöihin. Jos asiakas on ilmoittanut osanumeron, LEMO voi toimittaa COC: n, jossa mainitaan LEMO-osanumero, RoHS-vaatimustenmukaisuustila ja poikkeuksen numero (jos sellainen on). Ole hyvä ja lähetä pyyntösi tavallisella viestintäkanavallasi (tytäryhtiö, jakelija).

Onko RoHS-direktiivin mukaisia ​​poikkeuksia? Mitä niistä sovelletaan LEMO: lla?

Kyllä. Luettelo 2011/65 / EU liitteissä III ja IV on luettelo vapautuksista, jotka koskevat edellä mainittujen aineiden käyttöä erityisissä esineissä.

LEMOn sovellettavat vapautukset:

Lyijy (Pb):

Mikä on RoHS?

RoHS tarkoittaa vaarallisten aineiden rajoittamista. Se on peräisin Euroopan unionista direktiivillä 2002/95 / EC, ja se rajoittaa sähkö- ja elektroniikkatuotteissa olevien erityisten vaarallisten materiaalien käyttöä.

2. tammikuuta 2013 Kumotaan direktiivi 2002/95 / EC direktiivillä 2011/65 / EU, joka tunnetaan nimellä RoHS-direktiivin uudelleenlaadinta tai RoHS 2 -direktiivi.

Vuonna 2015 EU julkaisi direktiivin 2015/863, joka tunnetaan nimellä RoHS 3, laajentaen nykyisen direktiivin soveltamisalaa lisäämällä 4 uutta rajoitettua ainetta.

Glossary A - E

Aallonpituus: Toistuvan sähköpulssin tai aaltomuodon etenemisen suunnassa mitattu kahden peräkkäisen pisteen välinen etäisyys pisteiden ollessa samassa värähtelyvaiheessa (yksi jakso).

Aaltomuoto (kuituoptiikka): Yksi etenevän aaltorintaman yleisen konfiguraation komponenteista. Aaltomuotoa kuvaa tietty geometrinen kuvio ja etenemisvakio.

Ampeeri (A): Sähkövirran yksikkö. Yhden ampeerin virta virtaa yhden ohmin vastuksen läpi yhden voltin jännitteellä.

Anodisointi: Elektrolyyttinen menetelmä suoja- tai koristekerroksen muodostamiseksi tiettyjen metallien, pääasiassa alumiinin ja magnesiumin, pinnalle.

ARIB (Association of Radio Industries and Businesses): Televiestintäalan standardointiorganisaatio (Japani).

Asennustyökalu: Pieni käsityökalu, jolla koskettimet asennetaan liittimeen.

Askelkuitu (kuituoptiikka): Monimuotokuitu, joka koostuu yhtenäisen taitekertoimen ytimestä, jota ympäröivän päällyksen taitekerroin on hieman pienempi. Valonsäteiden tulokulma on suurempi kuin yksimuotokuidulla, mutta kaistanleveys on pienempi. Katso myös Asteittaiskuitu ja Yksimuotokuitu.

Asteittaiskuitu (kuituoptiikka): Monimuotokuitu, jonka ytimen taitekerroin kasvaa säädetyllä tavalla akselista ulospäin ja yhtyy kuoren taitekertoimeen ytimen ja kuoren rajapinnassa. Sillä on suurempi kaistanleveys kuin askelkuidulla, mutta pienempi kaistanleveys kuin yksimuotokuidulla.

ASTM International (aiemmin the American Society for Testing and Materials): Elin, joka testaa materiaaleja ja pyrkii laatimaan eri materiaalien teollisuusstandardit.

AWG: Amerikkalaisen johdinpaksuusjärjestelmän (American Wire Gauge) lyhenne, johdon tai johtimen koon tai halkaisijan mitta.

 

dB: 1) Desibelin lyhenne; 2) signaalin vaimentuminen johtimessa desibeleissä ilmaistuna, ilmaisee ottotehon ja antotehon välisen suhteen; 3) bel:in kymmenesosa.

Dielektrinen kestävyys: Jännite, jonka eristävä materiaali voi kestää ennen kuin se luhistuu, ilmaistaan tavallisesti jännitegradienttina (esimerkiksi voltteina pituusyksikköä kohti).

Dielektrinen: 1) Kahden johtimen välissä oleva eristävä aine, jonka läpi välittyy sähköstaattinen vetovoima- ja hylkimisvoima; 2) ei-johtava eristin. Liitineristin materiaali.

Dielektrisyysvakio (κ): Eristeen ominaisuus, joka määrittää potentiaaligradienttiyksikölle sähköstaattisen energian varastointikyvyn tilavuusyksikköä kohti. Kutsutaan myös suhteelliseksi permittiivisyydeksi ja erityiseksi induktiiviseksi kapasitanssiksi.

Durometri: Aineen, tavallisesti elastomeerin, kovuutta mittaava laite.

 

Edestä asennettu: Liitin on edestä asennettu, kun se on liitetty paneelin ulkopuolelle tai liitospuolelle. Edestä asennettu liitin voidaan asentaa tai poistaa vain laitteiston ulkopuolelta.

Elastomeeri: Materiaali, joka huoneenlämmössä venyy pienessä rasituksessa ainakin kaksinkertaiseksi pituudeltaan ja palautuu takaisin alkuperäiseen pituuteensa rasituksen päätyttyä. Esimerkki: kumi.

Elektrolyysipinnoitus: Sähköä johtavan esineen päällystäminen metallilla suojaamis-, koristelu- tai muussa tarkoituksessa.

Epäkeskisyys: Mittaa johtimen keskikohdan sijaintia suhteessa sitä ympäröivän eristeen ympyräpoikkileikkaukseen, ilmaistaan sisemmän ympyrän keskikohdan prosentuaalisena siirtymisenä toiseen ympyrään nähden.

Epoksihartsi: Muovimateriaalit, joista tulee kovia, sulamattomia kiinteitä aineita, kun niihin lisätään kovetin. Epoksimuoveilla on erinomainen tarttuvuus, ne sietävät hyvin kemikaaleja, liuottimia ja lämpöä eivätkä kutistu merkittävästi kovettumisen aikana.

Eriste: Materiaali, joka antaa suuren sähköisen resistanssin ja joka siksi sopii komponenttien, koskettimien ja johtojen päällystämiseen. Tämä estää viereisiä johtimia joutumasta keskenään kontaktiin, joka johtaisi oikosulkuun. Eristin: Osa, joka pitää koskettimet oikein asennettuina ja eristää ne toisistaan ja kuoresta. Kutsutaan myös sähköneristysmateriaaliksi, eristeeksi tai eristetueksi.

Eristysresistanssi: Sulkemista edeltävän jännitteen suhde kahden elektrodin väliseen kokonaisvirtaan kontaktissa tietyn eristeen kanssa.

Esitinattu juotoskuppi: Juotoskupit, joiden sisäpinnat on esipäällystetty pienellä määrällä tinalyijyjuotetta.

 

Glossary F - K

 

Ferrule: Lyhyt putki suoja- tai koaksiaalikaapelin liittämiseen mekaanisesti, ilman juotosta. Kuituoptiikassa pieni reiällinen putki, joka pitää kuidun paikoillaan liittimessä. 

Fluorieteenipropeeni (FEP): FEP on samanlainen kuin polytetrafluorieteeni (PTPE), mutta sen sulamispiste on noin 50 °C pienempi ja sillä on hieman erilaiset fysikaaliset ominaisuudet.

Fosforipronssi: Tätä vahvaa ja suhteellisen kovaa lejeerinkiä käytetään metalliosien ja jousien valmistamiseen. Fosforipronssi on korroosionkestävä. 

Fotoni: Sähkömagneettisen säteilyn kvantti, valon alkeishiukkanen. Valoa voidaan pitää fotonijoukkona.

Fyysinen kontakti (kuituoptiikka): Kuituoptisten liittimien rakenneominaisuus, jossa koskettimien liitospinnat ovat jousien ansiosta tiiviissä kontaktissa ja paineessa, jolloin häviö on pienempi. 

 

Giga: Yhtä miljardia (109) tarkoittava numeerinen etuliite. 

 

Häiriösuoja: Kaapeleissa metallikerros johtimen tai johdinryhmän ympärillä sähköstaattisen tai sähkömagneettisen häiriön estämiseksi koteloidun johdon ja ulkoisten kenttien välillä. Katso Punos. 

Hapetus: Hapettuminen voidaan selittää yksinkertaisesti hapen liittymisenä metalliin, esim. tutun ruosteen muodostumisena ilmakehän hapen liittyessä rautaan. Katso Korroosio. 

Hehkutus: Menetelmässä metallia kuumennetaan ja pidetään sopivassa lämpötilassa ja sitten jäähdytetään sopivalla nopeudella. Sen tarkoituksena on vähentää metallin kovuutta, parantaa työstettävyyttä, helpottaa kylmätyöstöä, niin että tuloksena on toivottu mikrorakenne tai toivotut fyysiset, mekaaniset tai muut ominaisuudet. 

Heijastushäviö (kuituoptiikka): Taaksepäin kohti kaapelin lähtöpäätä heijastuva energia. Heijastuksia esiintyy, koska signaali törmää häiriösuojan tai johtimen epätasaiseen kohtaan. 

Heijastusvaimennus: Takaisin pitkin siirtolinjaa heijastuvan tulosignaalitehon prosentuaalinen osuus. Heijastusvaimennus on heijastuvan tehon prosentuaalinen osuus dB-lukujärjestelmässä ilmaistuna. 

Hertsi (Hz): Taajuuden yksikkö, joka vastaa yhtä jaksoa sekunnissa. 

Hionta (kuituoptiikka): Kuitujen päiden tasoittaminen "optisesti sileäksi" pinnaksi, yleensä käyttäen hionta-aineita. Optisesti sileiden pintojen ansiosta valonläpäisevyys kuitujen välisissä liitoskohdissa on maksimaalista ja ne minimoivat kytkentävaimennuksen. 

Holkkikosketin: Naaraskosketin, joka on suunniteltu uroskoskettimen liitospariksi. Se liitetään tavallisesti virtapiirin syöttöpuolelle. 

 

Ilmatiivis: Pysyvästi tiiviisti suljettu sulattamalla, juottamalla tai muilla keinoin ilman, vesihöyryn ja kaikkien muiden kaasujen läpäisyn estämiseksi. Ilmatiiviys ilmaistaan tavallisesti merkkikaasun (kuten heliumin) vuototilavuutena sekuntia kohti. 

Impedanssi (Z): Virtapiirin kokonaisvastus vaihtovirralle tai jollekin muulle vaihtuvalle virralle tietyllä taajuudella. Se on resistanssin R ja reaktanssin X yhdistelmä, sen yksikkö on ohmi ja sen tunnus on Z. 

Infrapuna (kuituoptiikka): Silmälle näkymätöntä valoa, jonka aallonpituus on 700–1000 nm ja joka koetaan lämpönä. ISO: Kansainvälisen standardoimisjärjestön lyhenne (International Organization for Standardization). Jakso: Täydellinen sekvenssi, joka sisältää vaihtovirran suunnanvaihdon.

 

Jännite: Useimmiten käytetty termi sähkömotorisen voiman, potentiaalin, potentiaalieron tai jännitehäviön sijasta tarkoitettaessa kahden pisteen välistä sähköistä painetta, joka pystyy aiheuttamaan sähkövirran, kun näiden kahden pisteen välille on kytketty suljettu virtapiiri. 

Jänniteläpilyönti: Testi, jolla määritetään eristetyn johdon yli kulkeva enimmäisjännite, jolla sähkövirta ei vielä vuoda eristeen läpi. 

Jänniteluokitus: Suurin jatkuva jännite, jota standardien tai teknisten tietojen mukaisesti voidaan syöttää johtoon tai kaapeliin. 

Jännitteen seisovan aallon suhde (VWSR): Tehollisen jännitteen enimmäisarvon suhde tehollisen jännitteen vähimmäisarvoon mitattuna sovittamattoman suurtaajuussiirtojohdon pituuden suunnassa.

Jatkuvuuden testaus: Koe joka suoritetaan valitun pituisen valmisjohdon tai -kaapelin määrittämiseksi jossa tarkistetaan jos virta virtaa jatkuvasti koko pituuden läpi. Johtimet voidaan myös testata toistensa suhteen sen varmistamiseksi, että viereisten johdinten välillä ei ole oikosulkuja. 

Johdin: Johto tai yhdistelmä johtoja, jotka on eristetty toisistaan, soveltuu sähkövirran kuljettamiseen.

Jousitettu liitäntä: Piirikorttiliittimessä tai holkkikoskettimessa käytettävä kontaktimalli, jolla kontaktipuristus ja/tai -lukitus saadaan aikaan helposti ja vaivattomasti.

Juotoskuppi: Kontaktikappaleen onttorakenteinen pää, johon johdin työnnetään ennen sen juottamista. Se on myös juotoskoskettimen takaosassa sijaitseva ontto sylinteri, johon johto työnnetään ja juotetaan paikoilleen. 

Juotosmetalli: Metalli tai metallilejeerinki, jolla on tavallisesti alhainen sulamispiste ja jota käytetään muiden, juotosmetallia suuremmassa lämpötilassa sulavien metallien liittämiseksi. 

 

Kaapeli: Eristetty johdin tai ryhmä yksittäin eristettyjä johtimia kierteisessä tai rinnakkaiskonfiguraatiossa.

Kaapelikenkä: Johtimen mekaaninen liitososa, tavallisesti johtimeen puristettu tai juotettu, mahdollisuudella kiertää kiinni päätekappaleeseen; laitteisto. 

Kaapelikokoonpano: Valmiskaapeli siihen liittyvine tarvikkeineen. 

Kaistanleveys: Taajuusalue, jolla liitin tai laite voi toimia suorituskyvyn heikkenemättä. Digitaalisissa järjestelmissä sillä tarkoitetaan myös tiedonsiirtokapasiteettia. 

Karkaisu: 1) Mekaanisella tai lämpökäsittelyllä tai molemmilla aikaansaatu kovuus ja lujuus. Sille on ominaista tietty rakenne, mekaaniset ominaisuudet tai pinta-alan pieneminen kylmäkarkaisun aikana. 2) Metallin kovuusasteen mitta tai taipuisuuden puute. Keskijohdin: Koaksiaalisen rakenteen johtava sisäosa, esimerkiksi keskikoskettimet.

Kierreliitäntä: Parin muodostavien liittimien kytkentämenetelmä, jossa liitäntärenkaan kierteet kytketään vastakekuoren kierteiden kanssa. 

Kierretty parikaapeli: Yhteen kierretty johtopari, tavallisesti tarkoitettu tavallisiin pieninopeuksisiin viestintäkaapeleihin 

Kilo: 1000:ta (103) tarkoittava numeerinen etuliite. 

Koaksiaalikaapeli: Siirtojohto, joka koostuu onton sylinteriputken ympäröimästä keskijohtimesta eristetuen kanssa tai ilman sitä. Onttoa sylinteriputkea kutsutaan ulkojohtimeksi. 

Kokonaishalkaisija: Johdon tai kaapelin lopullinen halkaisija. 

Kontaktin tarkastusreikä: Reikä koskettimen sylinterimäisessä takaosassa sen tarkistamiseksi, mille syvyydelle johto on viety. 

Kontaktipinnoite: Metallipinnoite koskettimen pohjametallin päällä vaadittavan kontaktiresistanssin ja/tai kulutuskestävyyden aikaansaamiseksi.

Kontaktiresistanssi: Yhteenkytkettävien tappi- ja holkkikoskettimien välinen suurin sallittu sähkövastus tavallisessa käytössä. 

Korroosio: Korroosio on kemikaalien ja sähkökemiallisten reaktioiden aiheuttamaa materiaalien hidasta tuhoutumista. Korroosion yleisin tyyppi on ruostuminen. 

Kosketinten puhdistus: Puhdistumista tapahtuu, kun koskettimet liitetään liukutoiminnolla. Pyyhkäisytoiminto poistaa kosketinpinnoilta pienet epäpuhtaudet ja kosketinten johtavuus paranee. 

Koskettimen pitovoima: Määrittää jommassakummassa suunnassa pienimmän mahdollisen aksiaalisen suuntaisen kuormituksen, jonka liittimen liitinrunkoon normaaliin asentoonsa tiukasti kiinnitetyn koskettimen täytyy kestää liikkumatta. 

Koskettimet : Liittimen johtavat osat, jotka on muotoiltu antamaan irrotettavissa olevan läpikytkennän kaapeli–kaapeli-, kaapeli–liitäntärasia- tai liitäntärasia–liitäntärasia-tilanteessa. 

Koskettimien liitäntä- ja irrotusvoima: Voima, joka tarvitaan joko tappi- tai holkkikoskettimien liittämiseen tai irrottamiseen, kun ne ovat liitinrunkojen sisällä tai niiden ulkopuolella. 

Kosteussietoisuus: Materiaalin kyky vastustaa kosteuden imeytymistä. 

Kotelo: Liittimen pää- tai suurin osa, johon muut osat kiinnitetään tai jonka sisään ne suljetaan.

Kovakuorinen kvartsi (kuituoptiikka): Lyhenne HCS, kuiturakenne, jossa lasiydintä ympäröivä kuori on kovaa muovia vastakohtana PCS:lle, joka on pehmeä muovikuori. 

Kuituoptiikka: Yleinen termi, joka kuvaa valokuituun perustuvaa tai optista viestintäjärjestelmää. Tässä järjestelmässä sähköinen informaatio muutetaan valoenergiaksi, siirretään toiseen paikkaan optisten kuitujen avulla ja siellä muutetaan takaisin sähköiseksi informaatioksi. 

Kumi: Kimmoinen (luonnollinen tai synteettinen) materiaali (esim. silikoni), jota käytetään vesieristyksen tai kosteussietoisuuden aikaansaamiseksi. Katso O-rengas.

Kvartsilasi (kuituoptiikka): Pääasiassa kvartsista (piidioksidista, SiO2) valmistettu lasi, josta valmistetaan kuituja. 

Kytkin: Välilaite (adapteri) erityisten lisätarvikkeiden kiinnittämiseksi tai erityisen asennustavan aikaansaamiseksi. Menetelmä kahden liittimen liittämiseksi, jotka eivät muuten sopisi yhteen. 

Glossary L - Q

 

Lähetin–vastaanotin: Laite, joka yhdistää sekä lähettimen että vastaanottimen. 

Lähi-infrapuna: Sähkömagneettisen infrapunaspektrin alue, joka on lähinnä näkyviä aallonpituuksia, 700–1500/2000 nm. 

Laippa: Mekaaninen reunus ulkokotelon pinnalla, joka saa aikaan kiinnittymisen paneeliin; tekee myös mahdolliseksi tiivistykset tiivisteillä tai O-renkailla. 

Lämmössä kutistuva: Termi kuvaa putkia, holkkeja, kansia, suojuksia, kalvoja tai muita muovimuotoja, jotka kutistuvat liitäntöjen, jatkosten ja päätteiden ja joidenkin muiden kokoonpanojen koteloimiseksi, suojaamiseksi tai eristämiseksi. 

Lämpötilaluokitus: Enimmäislämpötila, jossa materiaalia voidaan käyttää jatkuvassa käytössä sen perusominaisuuksien heikkenemättä. 

Lankajohdin: Yksilankainen johdin. Läpilyöntijännite: Jännite, joka lyö kahden johtimen välisen eristeen läpi. 

Läpivienti: Liitin tai riviliitin, tavallisesti kaksipuolisilla liitännöillä, mikä mahdollistaa virtapiirien helpon syötön ja ketjutuksen. Käytetään myös kuvaamaan läpivientiä seinämässä tai laipiossa, johon kytkeytyvät liittimet kummaltakin puolelta, erottaen eripaineiset osastot. 

Laser (kuituoptiikka): Lyhenne sanoista "Light Amplification by Stimulated Emission of Radiation", tuottaa tehostettua valoa, tavallisesti hyvin suunnattu ja kapealla aallonpituusalueella. Usein valokuitujärjestelmien valonlähde. 

Lejeerinki: Lejeerinki on kahden tai useamman metallin seos. 

Liitäntä- ja irrotusvoima: Liittimien yhdistämisessä kontaktin muodostavien kosketinelementtien liittämiseen tai irrottamiseen tarvittava voima. Katso "kontaktipuristus". 

Liitäntä: 1) Yhteinen rajapinta; 2) moninapaliittimen kummankin puoliskon kontaktipuolen kaksi pintaa, jotka ovat vastakkain, kun liitin on koottu; 3) kuituoptiikassa pinta, jossa kaksi materiaalia kohtaa, kuten ydin–vaippa-rajapinnassa tai liittimen kuitu–kuitu-rajapinnassa. Liitin: Kuvaa yleisesti kaikkia välineitä, joita käytetään johtojen, kaapelien ja kuitujen kytkemiseksi ja irrottamiseksi nopeasti. 

Liitinrungon pito: Jommankumman suunnan mukainen aksiaalikuormitus, joka liitinrungon on kestettävä siirtymättä normaalista paikastaan liitinkotelossa.

Liitosvaimennus: Kuormitustehon vaimennus, joka johtuu kaapelin, komponentin tai laitteen kytkemisestä. Se ilmaistaan yksikössä desibeli liitosta edeltävän tehon suhteena liitoksenjälkeiseen tehoon.

Liittää yhteen: Kahden liitinpuolikkaan liittäminen tavalliseen kytkentämuotoon.

 

Maa: Sähkötermi, joka tarkoittaa maahan tai johonkin muuhun maana toimivaan suureen kappaleeseen kytkemistä, jolloin saadaan suljettu virtapiiri Joskus nollapotentiaalissa tai ‑jännitteessä. 

Mega: Yhtä miljoonaa (106) tarkoittava numeerinen etuliite. 

Metri: Pituuden yksikkö, 39,37 tuumaa. 

Mikro: Yhtä miljoonasosaa (10-6) tarkoittava numeerinen etuliite. 

Mikrometri: Metrin, pituuden yksikön, miljoonasosa (10-6). Käytetään aallonpituuksien määrittelyyn. 

Mikroni (lyhenne suositeltavasta muodosta "mikrometri"): pituuden mitta, 10-6. Käytetään aallonpituuden määrittelyyn, vastaa 1000:ta nanometriä, joka on suositeltava termi. 

Milli: Yhtä tuhannesosaa (10-3) tarkoittava numeerinen etuliite. Monilankainen johdin: Yhteen kierrettyjen lankojen ryhmistä koostuva johdin.

Monimuotokuitu (kuituoptiikka): Kuitu, joka siirtää monia aaltomuotoja. Muovikuitu: Muovista valmistettu optinen kuitu. 

Muovikuorinen kvartsi (kuituoptiikka): Kuiturakenne, jossa ydintä ympäröivä vaippa on pehmeää muovia, lyhennettynä PCS (Plastic Clad Silica). 

 

Nano: Yhtä miljardisosaa (10-9) tarkoittava numeerinen etuliite. 

Nippu (kuituoptiikka): Tietty määrä yhdeksi ryhmäksi koottuja (jäykkiä tai joustavia) kuituja, joissa liikkuu tavallisesti yhteinen signaali (tai kuva, tai valoenergian siirtämiseen tarkoitettu johdin). 

Ohjausuloke: Lyhyt tappi tai jokin muu uloke, joka liukuu liitosrakoon tai ‑uraan ja ohjaa kahden osan yhteen asentamista. Käytetään yleensä pyöreissä, koteloiduissa liittimissä väärien liittimien liittymisen estämiseksi ja polaroinnin avustamiseksi. 

Ohjausura: Rako tai ura, johon ohjausuloke liukuu. 

Ohmi: Sähkövastuksen yksikkö. Resistanssi virtapiirissä, jossa yhden voltin jännite-ero saa aikaan yhden ampeerin virran.

O-rengas: Elastomeeritiiviste, joka saa aikaan kosteussulun ja jonka poikkileikkaus on pyöreä. Katso Kumi. 

 

Piirilevy: Tätä termiä käytetään yleisesti ainakin kahdessa merkityksessä: 1) Yleinen termi kuvattaessa piirikorttia, joka valmistetaan jollakin lukuisista menetelmistä sähköisten kytkentäjärjestelmien valmistamiseksi. 2) Virtapiiri, joka on saatu aikaan tulostamalla ja jossa on tulostettuja komponentteja. 

Pikaliitin: Sen tyyppinen liitinkotelo, joka tekee mahdolliseksi kahden liitinpuolikkaan nopean lukituksen ja irrotuksen. 

Piko: Numeerinen etuliite, joka tarkoittaa yhden miljoonasosan yhtä miljoonasosaa (10-12). 

Pinnoitus: Metallikomponenttien päällystäminen ohuella jalometallikerroksella johtavuuden parantamiseksi, juottamisen helpottamiseksi tai ruostumisen eli korroosion estämiseksi. 

Pintahuokoset: Juotettujen liitosten pinnalla näkyviä pieniä reikiä, jotka yleensä ovat merkkinä juotokseen sisältyvästä suuremmasta aukosta. Tavallisesti niitä aiheuttaa jähmettymisen aikana muodostuva kaasu, jota suolojen ja veden läsnäolo saa aikaan. Kutsutaan joskus kaasuhuokosiksi. 

Pintaliitos: Komponenttien sähköinen kytkeminen johdinkuvion pintaan käyttämättä piirilevyn komponenttireikiä. 

Pistoke: Liittimen kahdesta liitospuoliskosta se osa, joka voi vapaasti liikkua, kun sitä ei ole kiinnitetty toiseen liitospuoliskoon. Pistoke pidetään tavallisesti liittimen urososana. Pistoke saattaa olla naaraskoskettimia, vaikka se on "vapaasti liikkuva" osa. 

Pistorasia: Tavallisesti kaksiosaisen moninapaliittimen kiinteä eli paikoillaan pysyvä puolikas. Myös liitinpuolikas, joka on tavallisesti asennettu paneeliin ja sisältää holkkikontakteja. (Runkoliitin)

Pitovoima: Liittimen kyky pysyä kaapeliin liitettynä vetojännityksen vaikuttaessa siihen.

Pohjametalli: Metalli, josta liitin, kontakti- tai muut metalliosat valmistetaan ja joka voidaan pinnoittaa yhdellä tai useammalla metallilla tai pinnoitteella.

Poistotyökalu: Pieni käsityökalu, jolla koskettimet saadaan ulos liittimestä. 

Polarointi: Yhteen liitettävien liitinten järjestäminen siten, että liittimet voidaan liittää yhteen vain yhdessä suunnassa. 

Polaroiva tappi, ohjausuloke tai ohjausura: Liittimeen sisällytetty laite polaroinnin toteuttamiseksi. 

Polyeteeni: Kestomuovi, jonka ominaisuuksia ovat iskusitkeys, taipuisuus matalissa lämpötiloissa, kemikaalien ja kosteuden sieto, prosessoitavuus ja suhteellisen pieni hinta. 

Polytetrafluorieteeni (PTFE): Tämä kaikista hiiltä sisältävistä eristemassoista on lämmön suhteen stabiilein ja kemiallisesti kestävin. Auringonvalolla, kosteudella ja käytännöllisesti katsoen millään kemikaalilla ei ole siihen vaikutusta. Lämpötila-alue on -90 – +250 °C ja sähköiset ominaisuudet ovat hyvin pysyviä tällä lämpötila-alueella ja laajalla taajuusalueella. 

PTFE: Polytetrafluorieteenin lyhenne, tunnetaan yleisesti teflonina. 

Punos: Tekstiililangoista muodostettu päällyste. Punokset suojaavat muovieristettä mekaaniselta kulutukselta ja lämmöltä, erottavat kaapelin osia monijohdinkaapeleissa ja toimivat paloa hidastavien kaapelien komponentteina. Katso myös Häiriösuoja.

Puristuskosketin: Sähkökosketin, joka voidaan painaa eristimen, piirilevyn (joko läpimetalloiduilla rei'illä tai ilman niitä) tai metallilevyn reikään. 

Puristusliitos (krimppaus): Liitos, jossa metalliholkki kiinnitetään johtimeen puristamalla holkki mekaanisesti pihdeillä, puristimilla tai automaattisilla puristuskoneilla. Tyypillisesti puristusliitosta käytetään jatko- ja pääteholkeissa, koskettimissa ja moninapaliittimissä. Soveltuu kaikkiin johtotyyppeihin. 

Putki: Sulakepuristetusta ei-tuetusta materiaalista valmistettu putki.

 

Quadrax(eng.): Samankeskinen kaapeli, jossa on keskijohdin, kaksi välijohdinta ja uloinna häiriösuoja, kaikki eristeen erottamina. 

Glossary R - W

 

Radiotaajuus (RF): Taajuusalue on teknisesti ottaen laaja, noin 25 kHz – 100 GHz, mutta termin käyttö on tavallisesti rajattu radiolähetyssignaalien (mukaan lukien televisiolähetysten) taajuuskaistan pieniin taajuuksiin ja on noin 500 kHz:stä muutamaan sataan megahertsiin. 

Resistanssi: Mittaa sähkövirran liikkumisvaikeutta sen kulkiessa aineen läpi, johon on kytketty jännite. Vastuksen yksikkö on ohmi. 

RG/U: Lyhenne sanoista Radio Guide, Universal. RG on armeijan koaksiaalikaapelista käyttämä nimitys. 

RMS tai rms: Neliöllisen keskiarvon lyhenne. Kun termiä sovelletaan vaihtojännitteeseen ja vaihtovirtaan, se tarkoittaa tehollisarvoa; so. se tuottaa saman lämmitystehon kuin voimakkuudeltaan yhtä suuri tasavirta tai tasajännite. Se tarkoittaa myös vaihtojännitteen ilmaisemista tasajännitteen mukaan, tavallisesti noin 70 % vaihtojännitteen huippujännitteestä. 

 

Samankeskinen: Ydintä ympäröivällä yhdellä tai useammalla materiaalikerroksella on kaikilla yhteinen keskiakseli. 

SI: Kansainvälinen mittayksikköjärjestelmä, laajennettu metriin ja kilogrammaan perustuvasta metrijärjestelmästä. 

Siirto: Sähköenergian siirtyminen yhdestä paikasta toiseen johdinten välityksellä tai säteilemällä tai induktiokenttien avulla. 

Simpleksikaapeli (kuituoptiikka): Yksikuituinen kaapeli. 

Sisäinen kokonaisheijastus (kuituoptiikka): Ilmiö, jossa valonsäteet heijastuvat valokuidun ytimen ja kuoren rajapinnasta ja siirtyminen on mahdollista kuidun pituussuunnassa. Näin tapahtuu, kun tulokulma on pienempi kuin kokonaisheijastumisen rajakulma. 

Sisäjohdin: Koaksiaalisen rakenteen sähköä johtava keskiosa, kuten koaksiaalisen liittimen keskikosketin.

SMPTE: Yhdysvaltalaisen standardointielimen lyhenne (Society of Motion Picture & Television Engineers). 

Suojaustehokkuus: Häiriösuojan kyky seuloa ei-toivotut signaalit ja estää vuotohäviötä. 

Suurjännite: Yleensä johto tai kaapeli, jonka käyttöjännite on yli 600 volttia. 

Suurjännitekoestus: Testi, joka on suunniteltu määrittämään suurin jännite, joka johtimeen voidaan lisätä ilman eristeen läpilyöntiä. 

 

Taajuus: Vaihtovirran yhdessä sekunnissa toistuvien jaksojen lukumäärä, ilmaistuina jaksoina sekunnissa eli yksikössä hertsi (Hz). 

Taipuisuus: Kaapelin tai kaapelikomponentin ominaisuus, joka tekee mahdolliseksi taipumisen ulkopuolisen voiman vaikutuksesta vastakohtana sellaiselle taipuisuudelle, joka johtuu kaapelin omasta painosta. 

Taivutussäde: Kuidun tai kaapelin enimmäistaipuminen, jonka se vielä sietää vahingoittumatta. Kutsutaan myös pienimmäksi turvalliseksi taivutussäteeksi. 

Takaa asennettu: Runkoliitin on asennettu takaa , kun se on asennettu liitäntärasian sisäpuolelta paneeliin. Se voidaan poistaa vain laitteiston sisäpuolelta. 

Takaisinheijastus (kuituoptiikka): Prosentuaalisesti mitattuna se osa tehosta, joka heijastetaan takaisin valokuitukaapelin epäjatkuvuuden takia. Se ilmaistaan yksikössä dB. 

Tappikosketin: Uroskosketin, joka on suunniteltu liitettäväksi tavallisesti holkki- eli naaraskoskettimeen. Yleensä se liitetään virtapiirin virrattomaan puoleen. 

Tasavirta (DC): Sähkövirta, joka virtaa vain yhteen suuntaan ja jonka arvo on olennaisesti vakio. 

Teräväpiirtotelevisio (HDTV): Televisiolähetyssignaalin uusi muoto huomattavasti aiempaa suuremmalla resoluutiolla saa aikaan erinomaisen kuvanlaadun. HDTV-signaalit studioissa ja kentillä siirretään normaalisti optisten kuitujen välityksellä johtuen digitalisoidun signaalidatan tarvitsemista suurista kaistanleveyksistä. 

Tiiviste: Elastomeerista, kuten kumista, valmistettu komponentti, joka suojaa ympäristöoloilta liitinparin rajapinnassa. Kutsutaan myös "läpivientitiivisteeksi". 

Tinaus: Kontaktikappaleen, johdon tai johdinkuvion päällystäminen tinalla tai juoteseoksella juotettavuuden parantamiseksi tai ylläpitämiseksi tai juottamisen avustamiseksi. 

Tiukkapäällyste (kuituoptiikka): Kaapelissa kuitua ympäröivä materiaali, joka pitää kuidun tiukasti paikoillaan. 

Triaksiaalinen: Tarkoittaa kolmen johtimen kaapelia, jossa yksi johdin on keskellä, toinen pyöröjohdinvaippa samankeskisesti ensimmäisen kanssa ja kolmas pyöröjohdinvaippa eristettynä ensimmäisestä ja toisesta ja niiden kanssa samankeskisesti, tavallisesti eristeellä varustettuna. 

Tuuman tuhannesosa: (0,001"): Yksikkö, jota käytetään mitattaessa johdon halkaisija tai johtimen pinnalla olevan eristeen paksuus. 

 

UG: Kaksikirjaiminen merkintä, joka on koaksiaalikaapelin liittimiin merkityn luvun yhteydessä, sen edessä. Se on lyhenne sanoista Universal Governmernt (maailmanhallitus). 

UL: Hyväksymismerkintä, jonka antaa Underwriters Laboratories, Inc. 

Ulkojohdin: Koaksiaalisen rakenteen johtava ulkoinen osa, kuten koaksiaalisen liittimen kotelo. 

Ultravioletti (kuituoptiikka): Ei-näkyvän spektrin sähkömagneettisen aaltojen aallonpituusalue 10–400 nm (näkyvää valoa lyhyemmät aallonpituudet). 

UPC (kuituoptiikka): Termi, joka kuvaa tiettyä kuituoptisen koskettimen hiontamenettelyä, joka saa aikaan parannetun heijastusvaimennuksen. 

 

Vaihtovirta (AC): Sähkövirta, jonka virran suunta jaksollisesti ja säännöllisesti vaihtuu sykleissä. 

Vaimennus: Energian poisjohtuminen siirtymättä hyödylliseksi työksi, vaimennus, ilmaistaan tavallisesti yksikössä dB. 

Vaippa (kuituoptiikka): Kuidun ydintä ympäröivä lasikerros (tai jostain muusta aineesta kuin lasista), joka muodostaa valoa kuidun läpi kuljettavan johteen. Sen taitekerroin on hieman pienempi kuin ytimen. 

Vaippa: Metalliton suojaava ulkopäällyste, joka on lisätty eristetyn johdon tai kaapelin päälle. 

Vaippa: Monijohdinkaapelin uloin päällyste tai suojus. 

Väljä päällyste (kuituoptiikka): Kutsutaan myös "putkipäällysteeksi", kaapelikuitua väljästi ympäröivä suojaava putki, usein geelitäytteinen. 

alo (kuituoptiikka): Sähkömagneettinen säteily, jonka aallonpituusalue käsittää infrapunasäteilyn, näkyvän valon, ultraviolettivalon ja röntgensäteilyn, tavallisesti ihmissilmälle näkyvä alue, so. näkemisen aikaansaava energia-alue. Valo etenee tyhjiössä 300 000 km/s. (186 281 mailia sekunnissa). 

Valonjohdin (kuituoptiikka): Valonsiirtoon käytettävä kuitu tai joustava kuitunippu. 

Valu: Kaapelin johdinliitososan tai muun osan tiivistäminen nestemäisellä koostumuksella, joka kovettuu elastomeeriksi tai kiinteäksi muovimateriaaliksi. 

Varmuuskerroin: Kerroin, jota käytetään pienentämään johdon virtakestoisuusarvoa, kun sitä käytetään muissa ympäristöissä kuin siinä, johon arvo oli luotu. 

Viivelinja: Kaapeli, joka on tehty antamaan lähetettäville signaaleille hyvin hidas etenemisnopeus ja pitkä viive. 

Virta (I): Sähkövarausten siirtyminen, ilmaistaan tavallisesti ampeereina. 

Virtaluokitus: Suurin mahdollinen jatkuva sähkövirta, jota tietylle johdolle suositellaan tietyssä tilanteessa. Sen yksikkö on ampeeri (A). 

Voltti (V): Sähkömotorisen voiman yksikkö. Se on potentiaaliero, joka tarvitaan yhden ampeerin virran aiheuttamiseksi yhden ohmin vastuksen läpi. 

Vuotovirran reitti: Reitin jonka sähkön täytyy edetä kahden johtimen välissä olevan sähköneristysmateriaalin pinnan yli. Vuotovirran reitin pidentäminen vähentää valokaaren aiheuttaman vaurion tai jäljen mahdollisuutta. 

 

Watti (W): Tehon yksikkö eli aikayksikössä tehty työ yksi joule sekunnissa tai työtahti muodossa yhden ampeerin virta yhden voltin kuormituksessa (W = V x A). 

 

Ydin: 1) Kaapeleissa, termiä käytetään ilmaisemaan komponenttia tai komponenttien kokoonpanoa, jonka ympärille on lisätty muut materiaalit, kuten lisäkomponentit, häiriösuoja, vaippa tai armeeraus; 2) kuituoptiikassa läpinäkyvä lasi- tai muoviosa, jolla on suuri taitekerroin ja jossa valo etenee sisäisillä heijastuksilla. 

Yksimuotokuitu (kuituoptiikka): Lyhenne SMF (Single-Mode Fiber). Kuitu, jolla on pieni ytimen halkaisija (noin 9 mikronia) ja jossa kuoren ja ytimen taitekerroinero on hyvin pieni. Siirtää yhden aaltomuodon valoa, joka tulee pienessä kulmassa, mutta siirtää valoa hyvin suurilla kaistanleveyksillä. 

Ympäristöoloilta tiivistetty: Liitin, jossa on tiivisteitä, tiivistyskerroksia, valuja tai muita välineitä liitimen suojaamiseksi kosteudelta, lialta, ilmalta tai pölyltä, jotka saattavat heikentää sen suorituskykyä.